KAUPUNGIT JA RAIDELIIKENNE 

 

 

Puutarhakaupungit

 

Raideliikenne

 

Tiivis ja matala rakentaminen

 

 

 

 

11. -12. 10. 2001

SEMINAARI

Järvenpää-talolla

 

KAUPUNGIT JA RAIDELIIKENNE 

Raideliikenne tulevaisuuden kulkumuotona Suomessa ja Euroopassa

Radanvarsi-puutarhakaupungeilla Suomi kukoistamaan

 

SEMINAARI  11. – 12. 10. 2001 Järvenpää-talossa, Hallintokatu 4, Järvenpää

Järjestäjät: YTK, YSS, Pro Rautatie, Liikennesuunnittelun Seura

 

Suomessa on ajankohtaista parantaa tietämystä Itä/Länsi-Euroopan viimeaikaisesta kehityksestä  raideliikenteen ja yhdyskuntarakenteiden osalta. Erityisesti Etelä-Suomen kaupunkien muodostaman verkoston kehittäminen raideliikenteellä tulee seminaarissa pohdittavaksi. Samalla esitellään, miten voidaan toteuttaa tiivistä ja matalaa kaupunkirakennetta ja puutarhakaupunkeja. Sellainen ympäröivän maaseutunsa kanssa on viimeaikaisissa tutkimuksissa osoitettu kaikkein attraktiivisimmaksi ja kestävimmäksi ympäristöksi. Konkreettisella tasolla tuodaan esille raideliikenteen asettamat vaatimukset yhdyskuntasuunnittelulle.

 

                                                                        Ossian von Konow  2001                                                   Tero Vanhanen 2000                                                      

                

Mistä eväät kestävälle kaupunkirakentamiselle

 

Otammeko oppia modernismin virheistä – autokeskeisyys, toimintojen hajauttaminen, kerrostaloasuminen-, ja rakennammeko puutarhakaupunkeja – raideliikenteseen tukeutuminen, toimintojen yhdistäminen, pientaloasuminen -, joita kaupunkisuunnittelumme mestarit Bertil Jung ja Eliel Saarinen aikoinaan olivat kehittämässä?

 

Meillä on erinomainen mahdollisuus rakentaa kestäviä kaupunkeja ratojen varsille. Kokemäenjoen vanhat teollisuus- ja kulttuurikaupungit yhdistää rata Tampereelta Poriin. Kun tehdään uusi rata Rauman kautta Uuteenkaupunkiin, syntyy Lounais-Suomen ratarengas. Kaakkois-Suomen ratarengas syntyy Riihimäeltä itään Kouvolan kautta Kotkaan ja sieltä Helsinkiin. Yhdessä renkaat muodostavat kahdeksikon, jossa junat yhdistävät lähes koko Etelä-Suomen väestön monipuoliseen vuorovaikutukseen. Kolmannes asuisi pääkaupunkiseudulla, kolmannes muissa yli 50 000 asukkaan kaupungeissa ja kolmannes noin 40:ssä pienemmässä puutarhakaupungissa. Asumiselle tulisi valinnanvaraa.

 

Tämän perusinfran ympärille olisivat puutarhakaupungit rakennettavissa hyvän joukko- ja kevytliikenteen varaan vähäautoisemmiksi. Niistä tulisi ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä. Syntyisi merkittäviä yksityisen ja kansantalouden säästöjä. Tällaisella perussuomalaisella urbanismilla voisi olla kansainvälistäkin kysyntää.

 

Tule seminaariin kuulemaan ja keskustelamaan, miten teemme omaehtoista urbanismia.

O H J E L M A

Torstaina 11.10. 2001

 

Klo 12:30-        Ilmoittautuminen ja tervetulokahvit              

13:00                 Raideliikenteen tulevaisuus (puheenjohtaja DI Reijo Lehtinen)

                           Kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen: Päivien avaus

13:10                 Rakennusneuvos Mauri Heikkonen: YM:n tervehdys ja yleiskatsaus päivien aiheisiin

13:30                 Johtaja Rita Piirainen, LVM: Liikennepolitiikan tulevaisuuden haasteet eurooppalaisittain

14:00                 Ylijohtaja Ossi Niemimuukko, Ratahallintokeskus: Rataverkko 2020

14:20                 Museonjoht. Matti Bergström, Rautatiemuseo: Tulevaisuuden ihannejuna

14:40                 Arkkit. SAFA Ossian von Konow,:  Puutarhakaupunki – Ebenezer Howardin unohtunut ihannekaupunki ja sen sovelluksia maailmalla ja Suomeen

15:20                 Päivien aiheisiin liittyvän näyttelyn esittely

15:30                 Kahvitauko

                           Seminaari jatkuu isossa kokoushuoneessa

16:00                 Hyvä yhdyskunta (puheenjohtaja prof. Hilkka Lehtonen)

                           FT Teija Ojankoski: Oikea pieni kaupunki

16:30                 Maantieteilijä Vesa Kanninen: Henkilöliikenteen vähentäminen, esim. Hollannin ABC-politiikka yritysten sijoittumisessa

16:50                 Tutk.sosiologi Rikhard Manninen: Tiiviin ja matalan asumistutkimuksen haastattelun tuloksia

17:10                 Arkkit.yo Tero Vanhanen: Liikenne ja sosiaalinen kanssakäyminen

17:30                 Round table (keynote speaker Sari Puustinen sekä Ojankoski, Kanninen, Manninen ja Vanhanen)

18:00                 Tauko - Ruokailu, ym

19:00                 Sibelius-salissa Radion sinfoniaorkesterin konsertti, johtajana Sakari Oramo. Jean Sibelius, Väinö Raitio ja Ernst Mielck. - Liput 80/70/30 mk,  Järvenpää-talon lipunmyynti ti-pe klo 14:30-19   09-27192222 tai www.lippupalvelu.fi

19:30                 Illanvietto läheisessä Hotelli Rivolissa kokoushuone 5 sis.tulon vieressä, Asema-aukio, puh.09-27141

 

Perjantai 12.10. 2001

Järvenpää-talo, Juhani Aho-sali

10:00                 21. vuosisadan kaupunkielämä (puheenjohtaja Ossian von Konow)

                           Ark. SAR Torbjörn Einarsson (Arken arkitekter Ab) Ruotsi:

                           Towns – Key factors in the post-industrial life style and a presentation of

                           town ideas along the Helsinki-Tampere railway

11:00                 DI Mauri Myllylä: Kevyen liikenteen ja yhdyskuntien kehittäminen LVM:n linjausten mukaan

11:30                 LUOMU-liiton pj Esa Partanen: Puutarhakaupunki ja sen maaseudun vuorovaikutus

11:50                 Round table (keanote speaker von Konow with Einarsson, Myllylä, Partanen)

12:10                 Lounas tauko

 

13:00                 Raideliikennepalvelujen toteuttaminen (puheenjohtaja TkL Pekka Rytilä)

                           Ark. Gunnar Hermansson, Skånetrafikenin johtaja, Ruotsi: Trains and cities in the EU region and how

                           Regional train system in Skåne and the Öresund ragion promotes regional development

14:00                 DI Reijo Teerioja,YTV: Pääkaupunkiseudun raideliikennehankkeet ja liityntäliikenne

14:20                 Suunn.pääll. David Beilinson: Espoon light rail-hankkeet

14:30                 Tauko

14:45                 DI Risto Laaksonen,Tampereen kaupunki: Tampereen seudun raideliikennehankkeet

15:00                 DI Antero Naskila, HKSV: Pyöräliikenne osana junaliikennettä

15:15                 Ark. Erika Wörman, (Djurgårdsstaden arkitekter Ab) Ruotsi: Diashow ”The attractive European city”

15:50                 Round table (keynote speaker Rytilä with Hermansson, Teerioja, Beilinson, Laaksonen,  Naskila and Wörman)

16:20                 TkL Pekka Rytilä: Päivien yhteenveto ja miten seminaariaiheista eteenpäin

16:30                 Seminaarin päätös                                                                             


Skåne näyttää tietä

 

Ruotsin eteläisin niemeke Skåne eli Malmöhusin lääni kuului vuoteen 1658 saakka 800:n vuoden ajan Tanskaan. Sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti Eurooppa kohtaa siellä Pohjolan. Nyt siellä on rakennettu vauhdilla kiinteitä yhteyksiä manner-Eurooppaan.

 

Skånen asukasluku on nyt noin 800 000, ja suurimmat kaupungit ovat Malmö (240 000), Helsingborg (110 000) ja Lund (90 000). Skåne järjesti joukkoliikenteensä uuteen uskoon 1992, jolloin muodostettiin liikenteen päämieheksi ja infraa kehittämään Malmöhus Trafik, nyttemmin Skånetrafiken. Se tekee sopimukset palveluista kokonaan omistamansa tuotantoyhtiön ja myös eräiden kaupunkien kanssa. Nämä taas suunnittelevat ja kilpailuttavat itse palvelun.

 

Systeemin runkona ovat PÅGATÅGEN eli Poikajunat, jotka liikennöivät 28:na yksikkönä 208 km:n rataverkolla. Niillä tehtiin 8,3 miljoonaa matkaa vuonnan 2000. Kaksi muuta suurta junaplvelua ovat Kustpilen (1,9 miljoonaan matkaa) ja Öresundtåg (2,4 miljoonaa matkaa). Palvelut ostetaan Ruotsin ja Tanskan rautateiltä 25:n vuoden sopimuksella. Bussiliikennettä pyörittävät Linjebus ja Svebus ym 4:n vuoden sopimuksilla. Kilpailutettaessa edellytetään maakaasukäyttöisiä matalalattiabusseja. Skånetrafikenin piikkiin ajavista 280:stä bussista on jo puolet maakaasukäyttöisiä.

 

Joukkoliikenteen talous parantui nopeasti. Lipputulot kattoivat vuonna 1991 vain 39,4, mutta vuonna 1994 jo 54,6 % kokonaismenoista.

                                                                S

 

Huvudman (Utförare)

Milj. resor 2000

Pågatågen

Skånetrafiken (SJ)

8,3

Österlenaren

Skånetrafiken (BK-tåg)

0,2

Kustpilen

Skånetrafiken/Blekingetrafiken/SJ (SJ)

1.9

Öresundståg

Skånetrafiken/DSB (DSB/SJ)

2,4

SJ-tåg

SJ

0,5

DSB-tåg

DSB

 

 

 

 

Kaupungit ja raideliikenne Järvenpää 11. - 12.10.2001

 

Osanottajaluettelo 9.10.2001 menessä

 

Aalto, Arja                                      Ratahallintokeskus

Ahti, Olli                                        Vantaan kaupunki Joukkoliikenneyksikkö

Anttikoski, Usko                            Helsingin kaupungin kiinteistövirasto

Beilinson, David                             Espoon kaupunki

Bergström, Matti                             Rautatiemuseo

 

Castrén, Väinö                                Helsingin kaupungin rakennusvirastoel

 

 

 

Einarsson, Torbjörn                       Arken arkitekter Ab, Ruotsi

Enckell, chrisse                              Bombardier Transportation

Heikkonen, Mauri                           Ympäristöministeriö

Hermansson, Gunnar                      Skånetrafiken, Ruotsi

Kaila, Markku                                arkkitehti, Tampere

 

Kangas, Kauko                               Nurmijärven kunta

Kanninen, Vesa                              maantieteilijä

von Konow, Ossian                       Yhteiskuntasuunnittelun Seura

Korhonen, Osmo                            Helsingin kaupungin kiinteistövirasto

Kuisma, Antti                                 ANSERI-Konsultit Oy

 

Kukkonen, Erkki                            Järvenpään kaupunki

Laaksonen, Risto                            Tampereen kaupunki

Lehtinen, Reijo                               Pro Rautatie

Lehtonen, Hilkka                            YTK

Levomäki, Matti                             TKK Tielaboratorio

 

Lyijynen, Elina                               LTKK Logistiikan laitos

Manninen, Rikhard                         tutk. sosiologi

Myllylä, Mauri                                Tieliikelaitos/LVM

Mäntynen, Jorma                            TTKK/Liikenne- ja kuljetustekniikka

Naskila, Antero                              Helsingin KSV

 

Nerg, Seija                                      Lahden kaupunki

Niemimuukko, Ossi                       Ratahallintokeskus

Nyman, Katriina                             arkkit. yo.

Ojankoski, Teija                             Filosofian tohtori

Paavola, Anita                                Mäntsälän kunta

Palaste, Tuula                                 Uudenmaan liitto

 

 

 

 

Partanen, Esa                                  LUOMU-liitto

Pentinmikko, Anitta                       Vantaan kaupunki

Pietarinen, Ari                                Kymenlaakson liitto

Piirainen, Rita                                 Liikenne- ja viestintäministeriö

Päivänsalo, Martti                           Jyväskylän kaupunki

 

Ronkainen, Kyösti                          Rovalin Oy

Rytilä, Pekka                                  Liikennesuunnittelun Seura

Saarlo, Anna                                  YY-Optima Oy

Siitonen, Hannu                              Uudenmaan liitto

Somerpalo, Sakari                          Linea-Konsultit Oy

 

Tegelgerg, Matti                              Bombardier Transportation

Teerioja, Reijo                                YTV

Tuominen, Ville-Mikael                 Ins.tsto A-Tie Oy

Vanhanen, Tero                              arkkit. yo.

Vanhala, Pertti                                Kouvola, kunnallistekniikan toimialajohtaja

Varjo, Kimmo                                Satakuntaliitto

Varpanen, Lea                                Tuusulan kunta

 

Virtanen, Aila                                 Vaasan kaupunki

Visanti, Matti                                  Helsingin KSV

Wörman, Erika                               Djurgårdsstaden arkitekter Ab, Ruotsi

 

51

 

TUKIJAT:

 

Järvenpään Kaupunki


Ratahallintokeskus


Chrisse Enckell
Bombardier Transportation / Markkinointiviestintä

Puhelin 010 222 6210, GSM 050 332 6210, E-mail:
christoffer.enckell@fi.transport.bombardier.com

 

 

 

Rakennusneuvos Mauri Heikkonen

Ympäristöministeriö

 

 

YMPÄRISTÖMINISTERIÖN TERVEHDYS JA YLEISKATSAUS PÄIVÄN AIHEISIIN 


 

Yleismaailmalliset kehityskulut, kuten talouden ja ympäristön tilan muutokset, tuovat uusia haasteita yhdyskuntien kehittämiselle. Maankäytön ja liikennejärjestelmien kehitys ovat olleet voimakkaasti sidoksissa myös liikennevälineiden  tekniseen kehitykseen. Jalankulkuun perustuva kaupunkirakenne oli vallitsevana 1850 luvulle asti. Raideliikenteeseen perustuva yhdyskuntarakenne hallitsi ajanjaksoa 1850-1940. Tämän jälkeen kehitystä on hallinnut henkilöauto. Samalla kun liikenteen kehitys on mahdollistanut talouden kasvun, ovat myös liikenteen haitat nousseet esiin. Ympäristöhaittojen vähentäminen onkin tuonut voimakkaasti esiin tarpeen palata aiempiin ympäristöä vähemmän rasittaviin liikennemuotoihin ja yhdyskuntarakenteisiin.

 

Lisääntyvän maantieliikenteen ja lentoliikenteen ympäristölle aiheuttamat uhkat on selkeästi esitetty myös Euroopan komission valkoisessa kirjassa. Suunnan muuttaminen kohti kestäviä liikennejärjestelmiä sekä talouden ja liikenteen kasvusuuntausten yhteyden irrottaminen ovat kirjan kannatettavia perustavoitteita. Liikenteen käyttäjien oikeuksien ulottaminen hyvänlaatuisten joukkoliikennepalvelujen saantiin kaupungeissa ja rautateillä on eräs komission  toimenpideohjelman kestävän liikenteen perusedellytyksiä.

 

Kehitys ei ole ollut kuitenkaan toiveiden mukaista. Yhdyskuntarakenne on edelleen hajautumassa. Työmatkojen pituus kasvaa. Asiointimatkojen sekä vapaa-ajan matkojen määrä on myös voimakkaassa kasvussa. Taajamaväestön osuus koko väestöstä on Suomessa jatkuvasti kasvanut ja se on tällä hetkellä noin 80 %. Samaan aikaan myös keskimääräinen asumisväljyys on kasvanut. Näiden ilmiöiden seurauksena taajamien pinta-ala on voimakkaasti lisääntynyt. Kun taajamien maa-ala on kasvanut väestömäärää nopeammin, on seurauksena ollut asukastiheyden aleneminen. Vuonna 1980 keskimääräinen asukastiheys taajamissa oli Suomessa 900 asukasta/km2. Vuoteen 1995 mennessä asukastiheys oli alentunut 750 asukkaaseen/km2. Suomalaiset taajamat ovatkin eurooppalaisittain varsin väljästi rakennettuja. Esimerkiksi Ruotsissa asukastiheys taajamissa on noin 1400 asukasta/km2.

 


Tosin tässä suhteessa on nähtävissä merkkejä myös positiivisesta kehityksestä. Julkisen liikenteen matkustajamäärät ovat kääntyneet Suomessa viime vuosina lievään kasvuun oltuaan sitä ennen parikymmentä vuotta laskusuunnassa. Aivan viimeaikainen kehitys näyttää myös  merkkejä siitä, että taajamien laajeneminen olisi hidastunut.

 


Kansainvälisten asioiden neuvos

Rita Piirainen

30.9.2001

 

 

KAUPUNGIT JA RAIDELIIKENNE SEMINAARI 11-12.10.2001

 

 

 

Liikennepolitiikan tulevaisuuden haasteet eurooppalaisittain

 

 

Yleiseurooppalainen liikennepolitiikka – komission Valkoinen kirja ja TEN –verkot

 

Euroopan unionin yhteinen liikennepolitiikka juontaa juurensa Maastrichtin sopimukseen. Se vahvisti Euroopan parlamentin asemaa ja esitteli yleiseurooppalaiset liikenneverkot.

Joulukuussa 1992 EY:n komissio esitteli Valkoisen kirjan yhteisestä eurooppalaisesta liikennepolitiikasta. Ensimmäisen yhteisen liikennepolitiikan tavoitteena oli avata kuljetusmarkkinat EU:n sisällä. Tähän  on pääosin päästy, lukuun ottamatta rautatieliikennettä, jota ei vielä tähän mennessä ole pystytty avaamaan kilpailulle. Politiikan vaikutukset ovat näkyneet alentuneina hintoina ja kysynnän kasvuna.

 

Tämän hetken suurimmat Euroopan-laajuiset ongelmat ovat:

·        Eri liikennemuotojen välinen epätasainen kasvu

·        Pääteiden ja rautateiden sekä kaupunkien ja lentokenttien ruuhkaisuus

·        Kasvavat ympäristö-, terveys- ja turvallisuushaitat.

 

Syyskuussa 2001 EY:n komissio julkaisi toisen liikenteen Valkoisen kirjan ”Euroopan liikennepolitiikka vuoteen 2010”. Kirja on komission arvio eurooppalaisen liikenteen tulevaisuudesta ja tavoitteista. Seuraavan vajaan kymmenen vuoden aikana komissio haluaisi edistää erityisesti rautatieliikennettä.

 

Komission yhtenä tavoitteena on murtaa taloudellisen kasvun ja liikenteen määrän riippuvuus. Keinoiksi se esittää hinnoittelun uudistamista sekä muiden liikennemuotojen kuin tieliikenteen edistämistä ja tehokkuuden parantamista. Valkoisen kirja sisältää 60 toimenpide-ehdotusta tilanteen parantamiseksi.

 

TEN –suuntaviivapäätöksen osalta komissio tekee tässä vaiheessa vain muutamia tarkistuksia ja ajantasaistuksia. Vuonna 2004 on TEN –suuntaviivojen kokonaisuudistuksen aika. Tällöin myös laajentumismaiden verkot integroidaan TEN –verkkoihin, esitellään merten moottoritiet, puututaan lentokenttien kehittämiseen ja parannetaan etäisten alueiden liikenneyhteyksiä.

 

Liikenne- ja viestintäministeriö muodostaa kantansa komission Valkoisesta kirjasta syksyn aikana. Tätä tehtävää varten ministeriö on perustanut sisäisen työryhmän. Sen on myös määrä kuulla laajasti eri etujärjestöjä. EU:n puheenjohtajamaan Belgian tarkoituksena on saada Valkoinen kirja neuvoston päätettäväksi tämän vuoden aikana.

 

 

EU:n laajentuminen ja TINA –verkot

 

Laajentumismaat ja Euroopan unioni käyvät parhaillaan laajentumisneuvotteluja keskenään. Liikenteen osalta neuvottelut ovat edelleen kesken, mutta tarkoitus olisi saada liikenneluku päätökseen vielä tämän vuoden aikana, Belgian puheenjohtajuuskaudella.

 

Eräs laajentumisen vaikutus on integroida hakijamaiden liikennemarkkinat ja –verkostot onnistuneesti EU:n vastaaviin. Tätä prosessia on edeltänyt ns. TINA –liikenneverkkojen luonti vastaamaan EU:n  TEN –verkkoja. Yhtenäisen liikenneverkon tarkoituksena on palvella parhaalla mahdollisella tavalla EU:n sisämarkkinoita ja ihmisten liikkuvuutta unionin rajojen sisällä.

 

 

Suomen liikennepolitiikan suuntaviivat

 

Liikennepolitiikan tavoitteena on älykäs ja kestävä liikkuminen ja kuljettaminen, jossa otetaan huomioon taloudelliset, ekologiset, sosiaaliset ja kulttuuriin liittyvät näkökohdat. Tämä tarkoittaa, että liikenteen käyttäjät, palvelujärjestelmät, ajoneuvot ja infrastruktuuri hyödyntävät älykkään teknologian mahdollisuudet. Se tarkoittaa myös, että liikennejärjestelmän yhteiskunnalliset hyödyt ovat mahdollisimman suuret ja vastaavasti haitat ja kustannukset mahdollisimman pienet.

 

Liikennealan tulee myös ottaa toimissaan huomioon luonnon ja rakennetun ympäristön hyvän laadun tavoitteet. Valmistelussa ennakoidaan ilmaston ja ympäristön muutoksia sekä pyritään minimoimaan näitä. Liikennesektorin tulee lisäksi edesauttaa ihmisten terveyden, elinolojen ja viihtyvyyden parantamista mahdollisimman oikeudenmukaisesti alueellisesti ja väestöryhmittäin.

 

Liikenneverkkojen päivittäinen liikennöitävyys turvataan koko maassa. Niiden kunto ja turvallisuus asetetaan kehittämishankkeiden edelle. Liikenneverkkojen kehittämisinvestoinnit suunnitellaan pitkäjänteisesti ja eri liikennemuotojen investoinnit sovitetaan yhteen. Isojen kaupunkiseutujen liikenteellinen toimivuus ja Suomen kansainväliset yhteydet turvataan. Uusia ja monipuolisia rahoitusratkaisuja kehitetään ja otetaan käyttöön.

 

Suomen liikenneinfrastruktuurin tulevat haasteet ovat  Oulu-Iisalmi/Vartius radan sähköistäminen sekä Tikkurila - Kerava kaupunkiradan,  EU:n priorisoimaan Pohjolan kolmio –hankkeeseen kuuluvien Kerava – Lahti oikoradan ja E18 Muurla – Lohjanharju moottoritien rakentaminen.

 

Oulu – Iisalmi/Vartius radan sähköistyksellä saadaan suurin osa Pohjois-Suomen junaliikenteestä sähköistyksen piiriin. Tikkurila- Kerava kaupunkirata täydentää pääkaupunkiseudun tehokasta raideliikenteen verkkoa.  Kerava – Lahti rata nopeuttaa yhteyksiä Itä-Suomeen, yhdistää kaupunkikeskuksia ja tukee joukkoliikennettä. Samalla se yhdessä E18 moottoritien kanssa turvaa Suomen kansainväliset yhteydet lännen ja idän välillä.  


Matti Bergström

Museonjohtaja

Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkää

 

Ajatuksia ”Kaupungit ja raideliikenne –seminaarissa” Järvenpäässä 11.10.2001

 

 

TULEVAISUUDEN IHANNEJUNA (lyhennelmä)

 

Menneitten aikojen ihannejunista olisi paljon helpompi puhua kuin siitä, millainen juna meillä on 50 vuoden päästä. Siihen kun vaikuttaa niin monta asiaa. Esimerkiksi: millaiseksi rataverkko muotoutuu, muuttavatko lähes kaikki suomalaiset maamme eteläosiin, mihin muodostuvat väestötihentymät, millaiseksi muodostuu liikenteen kustannusrakenne. Onko siis edullista kuljettaa massoja kiskoilla?

 

Jos nyt edes vähän mennään siihen suuntaan, mihin nykymerkit viittaavat, meillä tulevat säilymään pitkän matkan pikajunat, lyhyempien matkojen pikajunat ja nopeat junat sekä paikallisliikenteen junat. Niiden tarjoamissa palveluissa tulee kuitenkin tapahtumaan muutosta. Tulevaisuuden pitkän matkan juna tarjoaa mahdollisuuden niin tehokkaaseen työskentelyyn kuin lepoonkin. Ajanvietehuvituksia tulee myös lisää: on mahdollisuus nauttia kunnollisista ravintolapalveluista, katsella elokuvia, pelata erilaisia pelejä, oleskella mukavasti yhdessä ja ehkä matkan aikana voi käydä saunassa tai suihkussa, kauneushoitolassa jne. Junien matkustusmukavuus on nykyistä paljon mukavampaa ja ennen kaikkea tilaa on matkustajaa kohti huomattavasti nykyistä enemmän. Merkittävää on että matkustusaika lyhenee edelleen parantuvien ratojen johdosta. Lisäraiteet nopeuttavat myös junien kulkua.

 

Paikallisjuna ei muutu yhtä voimakkaasti. Lyhyille matkoille ei ole syytä satsata suurimittaisiin junan palveluihin kovinkaan paljoa, mutta ykkösasiaksi muodostuu junan helppo käyttö. Junavuoroja on paljon, joten asemilla odotusajat jäävät lyhyiksi. Myös paikallisjunasta tulee entistä nopeampi. Paikallisjunasta tulee myös mukavampi matkustaa ja entistä tilavampi. Myös paikallisjuna tarjoaa mahdollisuuden työntekoon tai lepäämiseen matkan aikana. Mikäli erilaisia palvelutoimintoja tulee, ne ovat lähinnä automaattitasoa: ruoka- ja juoma-automaatteja, päivän lehdet jne.

 

Nykyinen voimakas rautateiden ja junien kehittämisbuumi jatkuu voimakkaasti, mutta meillä Suomessa kuitenkin varsin pitkällä aikavälillä, mitä tulee uudistuksiin. Juuri nythän on meneillään voimakas kaluston uusiminen ja kehittäminen ja seuraavaa suurta vaihetta kyllä saadaan odottaa joitakin vuosikymmeniä.

 

Suurimman ongelman junan palveluiden rakentamisessa aiheuttaa kuitenkin vaunun koko. Jokainen vaunu on oma pieni yksikkönsä ja kallis investointi, jolloin vaunun omistaja hakee sille tietysti mahdollisimman suurta tuottoa. Matkustajien sullominen vaunuun ei kuitenkaan ole tulevaisuuden ihannejunan idea, vaan päinvastoin, matkustajilla on oltava tilaa oleskeluun ja matkan on tapahduttava mukavissa istuimissa. Aivan kuin kolmikymmentäluvun luksusjunissa. Ja tarjoilu toimii.

 

 

 


PUUTARHAKAUPUNKIAATTEEN keksijä oli englantilainen Ebenezer Howard (s.1850)  

 

Hän julkaisi laajan aineistonsa 1898 kirjassa To-morrow: A Peaceful Path to Real Reform. Laajennettu kirja nimeltä Garden Cieties of To-morrow ilmestyi 1902. Siitä on otettu lukuisia painoksia ja se on käännetty monelle kielelle. (Ei vielä suomeksi)

Aatteen tärkeimmät teoriat Howard esitti allaolevilla kaavioilla. Kolme magneettia esittää miten puutarhakaupungissa toteutuu kaupungin ja maaseudun yhteistä hyvää, mitä kansakin toivoo.


Lisäksi on kaaviot kaupunkirakenteesta ja alimpana miten noin 32 000 asukkaan puutarhakaupungit isompien kaupunkien kanssa muodostavat hyvin toimivan noin 250 000 asukkaan kaupunkiseudun.                                                                   


KESTÄVÄN KEHITYKSEN PUUTARHAKAUPUNKI

Vähäautoinen kaupunki, sosiaalinen ja ekologinen "SOSEKO"

Ossian von Konow, arkkitehti SAFA, Järvenpää, 30.9.2001               

 

JOHDANTO 

Suomi hakee monesta syystä uutta otetta rakennemuutoksiinsa. Tavoitteena tulisi olla mahdollisimman kestävä kehitys, jolla kaikille luotaisiin riittävä ja mielekäs toimeentulo. Tämä edel­lyt­tää seikkaperäistä elämän ja tuotannon uudel­leenar­viointia sekä siitä johtuvaa kaikenlaisten rakenteiden uudelleen muokkaa­mista. Myös kaupungit ja niitä ympäröivä maaseutu tulisi saattaa parempaan keskinäiseen vuorovaikutukseen.

 

Väitetään, että Suomi olisi valmiiksi rakennettu. Kuitenkaan maamme fyysinen kokonaisrakenne ei ole läheskään valmis kestävän kehityksen periaatteiden kannalta. Tässä etäisyyksien maassa asumme aivan liian hajallaan, mikä väestön kannalta ja kansantaloudellisesti on epäviisasta. Tilanteen korjaamiseksi olisi mahdollista ottaa käyttöön puutarhakaupunkiaatteen todistetusti hyvät periaatteet.

 

Etelä-Suomen paikkakunnat, jotka sijaitsevat rautateiden varsilla, tulisi rakentaa suhteelisen tiiviinä, maanläheisenä pientalokaupunkeina. Luomalla myös edellytykset liikennekult­tuurille, joka parhaalla tavalla edistää junan ja polkupyörän käyttöä, saataisiin syntymään sekä paikallisesti että seudulli­sesti turvallista, saasteetonta, energiaa ja luontoa säästävää kestävää kehitystä.

 

Konkreettinen visio tällaisesta kestävän kehityksen kaupungista on SOSEKO-puutarha­kaupunki, vähäautoinen kaupunki, josta liitteenä havainnekaavio.

SOSEKO:sta esitetty liitekuva ei ole yhdyskunnan kaava vaan asiaa havainnollistava kaavio. Nämä kaupungit ovat paikan olosuhteista johtuen rakenteeltaan erilaisia. Vähäautoisuus tarkoittaa, että ihmiset voivat toki omistaa auton. Heidän ei kuitenkaan ole välttämätöntä aina käyttää sitä.  Useimmista toimin­noista suoriudutaan käyttämällä kevyttä tai joukkoliikennettä. Kakkosauto on tarpeeton.

KAUPUNGIN KOKO JA RAKENNE

Kaupunki on sopivan kokoinen, kun siellä voi tulla toimeen ilman henkilöautoa. Ruokakunnan mahdollista autoa käyte­tään pitkillä matkoilla rautatieyhteyden puuttuessa tai kun kaupungissa kulkeminen ja kuljettaminen käy polkupyörällä tai bussilla liian vaikeaksi.

SOSEKO-kaupun­gissa on 20000-40000 asukasta. Lähes koko väe­stö asuu alle 2 km kaupungin keskipistees­tä. Etäisyys rautatieasemalle ja keskustaan on jalan tai pol­kupyörällä riittävän lyhyt. Tällainen tiivis-matala kaupunki mahtuu 1000 ha:n alueelle. Kaupunginosat ovat 2000-4000 asukkaan kotipiirejä. Ne luovat jo perustan melko monipuoli­sille lähipalveluille; päiväkoti, monitoimi-koulu, leipomo-konditoria ja lähikauppa.

ASUMINEN

Vähäautoisessa kaupungissa rahaa säästyy käytettäväksi esim. asumisen kohen­tamiseen. Asunnot ovat tilavia, 40-80 m2 huoneistoalaa henkeä kohti. Omakoti- ja rivitaloasunnot ovat 1-3-kerroksisia kaupun­kitaloja. Kerrostaloja on vähän. Tonttialaa asukasta kohti riittää 100-250 m2. Tonttitehokkuus on yleensä e= 0,3 – 0,8. Asuntoon kuuluu vähintään 50 m2 hyötypuutarhaa ja yli 20 m2 tekemisen tila, niinkutsuttu talousrakennus. Näissä tiloissa asukkaan on mahdollista kehittää luontai­sia kykyjään, tehdä etä- tai joustotyötä ja tuottaa esineitä ja palveluja myyntiinkin, tietenkin häiritsemättä ympäristöä. Tontille mahtuu paikka autoakin varten. Palvelut tavoitetaan helposti, koska etäisyydet ovat lyhyet. Suuret laitosmaiset rakenteet palvelujen tuot­tajina saavat väistyä.

KEVYT LIIKENNE

Jalankulku ja polkupyöräily ovat erityisen huomion kohteena. Kevyen liikenteen ja autolii­ken­teen pääreitit ovat keske­nään eri tasossa. Kaupungissa ei ole sen läpi kulkevia autoväyliä muualla kuin radan varressa keskustaan ja työalueille hyvin johtavat reitit. Näin on luotu mahdollisimman tur­valli­nen, meluva­paa ja saasteeton kau­punkiympäristö, jossa jalan ja pyö­rällä on h­elp­poa liik­kua. Näin syntyy uudenlainen kaupunki-ilmapiiri, kun asuk­kaat kohtaavat toisensa ilman autojen häiritsevää läsnäoloa. So­siaalinen kanssakäyminen lisääntyy ja sen myötä palvelutkin mo­nipuolistuvat. Kadut tulee olla kauniita ja vaihtelevin puulajein viisaasti istutettuja. Tämä takaa alueelle ja koko kaupungille pysyvää arvon nousua, joka karttuu puiden kasvaessa. Siitä on maailmalla useita esimerkkejä.

 

Autoistuneissa länsimaissa polkupyörien ja niihin liittyvän vä­lineistön kehittelyssä on vielä paljon tehtävissä. Tarvitaan kaupunkikäyttöön soveltuvia  "citybi­ke"-malleja. Suomessa on mahdollista siirtyä ympärivuotiseen polkupyörän käyttöön, jos välineitä kehitettäisiin tähän tarkoitukseen ja katujen kunnossapidossa panostetaan enemmän kevyen liikenteen väyliin kuin autoväyliin. Sitäpaitsi pyörän tulisi olla sellainen, että sitä on helppoa kuljettaa mukana junissa ja busseissa, kuten kevyitä kokoon taitettavia pyöriä.

 

JOUKKOLIIKENNE

Tämänkaltaisessa kaupungissa liikkumista täydentää  pie­n­bus­sei­hin perustuva sisäinen joukkoliikenne. Sopivia järjestelmiä on mo­nen­laisia. Bussi- ja junaliikenne kytkeytyvät toisiinsa logistisesti ja yhteydet ovat nykyistä tiheämpiä aktiivisemman käytön ansiosta.

ESPLANADIT

Kun autot eivät enää häiritse kaupunkilaisten elämää nykyisellä tavalla, voidaan kadut paremmin mitoittaa kevyelle liikenteelle ja mm. yhdistää kaupun­ginosat esplanadeilla. Esplanadeilla si­jaitsee kah­vi­loi­ta, paviljonkeja, leikki- ja kisailupaikkoja, esi­in­ty­misla­voja yms. mielenkiintoisessa puisto­mil­jöös­sä. Niiden äärellä, kaupunginosien keskivaiheilla, ovat kou­lu, päi­väkoti ja kaup­poja. Espla­nadit ovat bus­seja ja huoltoliiken­net­tä lu­kuunottamat­ta au­tottomia. Niillä sijaitsevat kevy­en lii­ken­teen ja ulkoi­lun pääreitit, jotka myös johtavat maaseudulle ja ulkoilumaastoon.

 

Suurin esplanadi sijaitsee keskellä kaupunkia aseman kohdalla poikittain rauta­tien kanssa siten, että aseman vaiheille sijoit­tuvat suurimmat kaupan ja palveluiden rakennukset ovat mah­dol­lisimman hyvin saavutettavissa. Tätä pääesplanadia elävöit­tää luonnon puro tai joki, joka altai­neen, vesi­putouk­sineen ja kauniisti rakennettuine rantoi­neen muodos­taa kau­pungin helminauhan. Sen merkitys on myös suuri hyvän mik­roilmaston antajana niin kasveille kuin ihmisille­kin. Pääes­plan­adi ulottuu vaikkapa järven tai meren rantaan. Rautatieasemaa voidaan joissakin tapauksissa joutua siirtämään, jotta kaupungin keskusta saisi mahdollisimman hyvän sijainnin.

AUTOLIIKENNE

SOSEKO-kaupunkimallissa on myös autoliikenteelle pyritty järjes­tämään sille hyvät olosuhteet. Maantie tai moottoritie ohittaa kaupun­gin rautatien suuntaisesti noin 3-5 kilometrin päässä radasta. Autoväy­lältä tul­laan kaupunkiin sen reu­noilla ra­taa kohti ja sitä alittaen. Siis ei niin kuin ylee­nsä kau­punkeihin on tultu kohti keskustaa vaan ulkosyöttöisesti. Näiltä si­sää­ntuloväyliltä erkanevat hyvät auto­kadut kaupunginosiin. Väylät sijoitetaan yle­ensä maas­toa alem­paan tasoon, jolloin niitä on hel­pompi ylittää kevyen lii­kenteen sil­loilla ja vältytään meluval­lien rakentamiselta. Näin kaupunkilaiset eivät häiritse autoliikennettä ja samalla autojen häiritsevä vaikutus ihmisiin vähenee. Tämä on jossain määrin utopistinen ratkaisu, mutta tavoitteena ajan kanssa toteutettavissa.